Mads Peder Nordbo: Kuolinnaamio

Innostuin Mads Peder Nordbon kahdesta ensimmäisestä teoksesta siinämäärin, että hankin heti perään viimeksi käännetyn; Kuolinnaamion. Tämän kanssa kävi vähän samoin, kuin ensimmäisen teoksen kanssa; en heti alkuun oikein päässyt kiinni. Ärsytti kääntäjän tekemät kielioppivirheet (joita toki itse teen paljon enemmän) ja tarina tuntui tukeutuvan miljoonaan kertaan käytettyihin klisheeisiin. Mutta edelleen samoin, kun ensimmäisessä teoksessa, tässäkin tarinan edetessä se imaisi mukaansa ja epäolennaisuudet jäivät taustalle. 

Jollain tavalla tuntui siltä, että tässä kirjassa Nordbo aika tavalla tyhjensi pakan. On vaikeaa nähdä tälle kirjalle luontevaa jatkoa. Ne tarinan päät, joita on edellisissä kirjoissa avattu, solmittiin tässä melko kauniiseen nippuun. Joten melkein sanoisin, että Nordbon pitää seuraavaa teostaan kirjoittaessa aloittaa tarinankehittely melkolailla tyhjästä. Ja ehkäpä on ihan hyvä niin. 

Oli kuinka tahansa, tulen varmasti kirjailijaa seuraamaan jatkossakin ja kun seuraava kirja ilmestyy suomennettuna, niin tulen sen hankkimaan. Kielioppivirheistä ja alun klisheeisyydestä huolimatta suosittelen tätäkin teosta kaikille dekkarien ystäville.