Innostuin Mads Peder Nordbon kahdesta ensimmäisestä teoksesta siinämäärin, että hankin heti perään viimeksi käännetyn; Kuolinnaamion. Tämän kanssa kävi vähän samoin, kuin ensimmäisen teoksen kanssa; en heti alkuun oikein päässyt kiinni. Ärsytti kääntäjän tekemät kielioppivirheet (joita toki itse teen paljon enemmän) ja tarina tuntui tukeutuvan...

Petri Tammisen kirja Mitä Onni On oli Satakunnan Kansan kuukauden äänikirjana toukokuussa, ja niinpä itsekkin sen kuuntelin. En juuri ole aiemmin SK:n kirjavavalinnoista perustanut, mutta nyt valinta oli onnistunut.

Lukiessani Nordbon ensimmäistä suomennettua teosta Tyttö ilman ihoa (josta kirjoitin arvostelun jonkin aikaa sitten), kesti aikansa ennen kun pääsin kunnolla teokseen sisään. Sen jälkeen se imaisi mukaansa. Nyt saadessani käsiini saman kirjailijan seuraavan teoksen Kylmä Pelko tuota ongelmaa ei ollut; Kirja tempaisi mukaansa välittömästi. Tarina...