Antti Tuomainen: Synkkä niin kuin sydämeni

Antti Tuomaisen "Synkkä niin kuin sydämeni" on pitkään ollut listoilla odottamassa vuoroaan tulla luetuksi. Jostain syystä se on vaan aina jäänyt muiden kirjojen jalkoihin. Nyt kuitenkin viikonlopun ratoksi otin sen käteeni.

Tuomaisen tapa kirjoittaa on jollain tavalla omintakeinen. En oikein osaa sitä kuvailla muuten, kun sanomalla, että se on erilainen. Ehkä siinä on jotain synkkyyttä, tai ulkopuolisuutta. Ei kuitenkaan uhkaavuutta. Kaiken kaikkiaan mielestäni Tuomaisen kirjat eivät ole dekkareista kevyintä luettavaa.

Tarina sinänsä ei kovin paljoa poikkea lajityypistään. Poika selvittää kadonneen äitinsä kohtaloa, kun poliisi ei ole asiasta kiinnostunut. Jotain ennalta-arvattavaakin tarinassa on, vaikka kuvio kokonaisuutena kuitenkin on kohtuu monimutkainen.

Kyllä Tuomaisen kerronta minuun upposi. Luinkohan tämän kirjan lopulta kahdessa päivässä. Mutta ei tämä ihan kaikkein helpoimmin mukaansatempaava dekkari ole. Jollain tavalla ajatuksia herättävä ja ehkä vaikeakin, mutta kiehtovalla tavalla. Tätäkin suosittelen, mutta en välttämättä välipalaksi.