Arttu Tuominen: Verivelka

Arttu Tuominen on jotenkin onnistunut pysyttelemään kokonaan tutkani alapuolella. Niinpä nyt vasta ensimmäisen hänen kirjansa luin. Tähän rooliin valitsin hänen viimevuonna ilmestyneen dekkarinsa: "Verivelka".

En nyt voi kovin laajalla kokemuksella arvioida Tuomista kirjailijana, mutta tämä kirja kyllä antoi vahvan vaikutelman. Käsiala vaikuttaa lähes lohduttoman synkältä. Mieleeni tuli Antti Tuomaisen kirjat, joissa on samanlaista synkkyyttä, mutta ainakin tästä Tuomisen kirjasta puuttui kokonaan Tuomaisen ajoittainen huumori. Tämä kirja oli kauttaaltaan lohduton.

On muuten kirjailijoiden nimetkin niin lähellä toisiaan, että saa olla tarkkana kirjoittaessaan, että ei mene sekaisin.

Tuomisen hahmot on kaikki rikkinäisiä. Kaikki kantavat oman historiansa taakkoja mukanaan. Ehkä se on kirjan kantavin teema. Vanhemmuudesta Tuominen maalaa kerta kaikkiaan rujon, mutta ehkä surullisen todenmukaisen kuvan. Tämä kirja herätti taas kerran ihmettelemään, kuinka herkimmässä elämänvaiheessaan olevien lasten maailman julmuus ohitetaan olankohautuksella. Mitä se kertoo meistä aikuisista?

Arttu Tuominen on Porilainen kirjailija isolla alkukirjaimella. Kirja tapahtui omissa lapsuuden ja nuoruuden maisemissa. Vähintäänkin kaikille Porilaisille ja Porilaistaustaisille suosittelen.