Håkan Nesser: Kotiinpaluu

Kuten edellisestä kirjoituksestani saattoi päätellä, innostuin Nesseristä aika tavalla luettuani hänen uutuuskirjansa. "Kotiinpaluu" edustaa Nesserin alkupään tuotantoa. Yleensä olen pyrkinyt lukemaan kirjailijoita edes suunnilleen kirjoitusjärjestyksessä. Tällä kertaa siitä ei ole tietoakaan. Kotiinpaluu taisi olla Nesserin kolmas julkaistu romaani.

Voisi niinkin sanoa, että Kotiinpaluu kertoo meistä lukijoista enemmän, kuin päähenkilöstään. Meidän ennakkoluuloistamme ja asenteistamme. Kuitenkaan kirja ei lankea moralisointiin, tai julistamiseen. Tekisi mieleni sanoa, että Nesser on löytänyt taiteen ytimen. Hänen kirjansa saavat ainakin minut ajattelemaan itseäni; omaa toimintaani ja omia asenteitani. Ja tämän Nesser tekee tarinan muodossa täysin ilman suoraa julistamista. Siitä selkävaivaisen jäykkä kumarrus kirjailijalle.

Ainakin tähän mennessä lukemani perusteella sanoisin, että Nesserille dekkari formaattina toimii kehyskertomuksena itse tarinalle, joka on kirjoitettu rivien väliin. Kotiinpaluun tarina kertoi minulle omasta asenteellisuudestani. Kuten Nesseriä aiemminkin, tätäkin kirjaa suosittelen lämpimästi dekkarin ystäville, mutta myös muille, sillä mielestäni tämä kirja ei ole ensisijaisesti dekkari, vaikka siihen formaattiin onkin taivutettu.