Håkan Nesser: Vasenkätisten seura

Häpeäkseni on tunnustettava, että niin kirja-addikti kun olenkin, niin Håkan Nesserin tuotantoon en ollut tätä ennen tutustunut. Toisaalta on riemastuttavaa löytää uusia loistavia kirjailijoita. Toisaalta harmittaa huomata, kuinka kapealla sektorilla tulee kirjoja valittua. Milläköhän perusteella Nesserin kirjat aiemmin lienen ohittanut. Onneksi nyt en kuitenkaan.

Uudessa dekkarissaan Nesser kuljettaa juonta sujuvasti rinnakkain eri aikakausissa ja paikoissa lähtien viisikymmenluvun alakoulusta, jossa vasenkätiset pakotettiin käyttämään erityistä vasemman käden käytön estävää kinnasta ja näin heitä pyrittiin "korjaamaan" oikeakätisiksi. Tämä jos joku oli omiaan eristämään heidät "normaaleista" lapsista. Niinpä he päättivät perustaa seuran; Vasenkätisten seuran. Päätös, jolla oli myöhemmin arvaamattomia seurauksia.

Vasenkätisten seura on totta kai dekkari, mutta tämän kirjan parasta antia ei ole tihentyvä jännitys, tai hiljalleen ratkeava mysteeri. Parasta tässä kirjassa on vanhenevan, hieman kärttyisen jo eläkkeelle siirtyneen etsivän, ja hänen vaimonsa välinen dialogi. Ehkäpä tunnen jonkinlaista yhteenkuuluvuutta vanhan etsivän kanssa, mutta uskaltaisin kyllä luvata, että kirja on herkullista luettavaa myös itseäni nuoremmille lukijoille. Suosittelen lämpimästi muillekin, kuin ainoastaan vannoutuneille dekkarin ystäville.