Jonas Jonasson: Satavuotias joka karkasi ikkunasta ja katosi

Suhteessani kirjallisuuteen taitaa olla jotain perustavanlaatuisesti pielessä. Juuri koskaan en tule lukemastani hyvälle tuulelle. Kaikkein vähiten lukiessani humoristista kirjaa tai katsellessani komediaa, jossa nauretaan jonkun kommelluksille. Minua ei naurata nähdä jonkun kaatuvan tai juoksevan päin puhelintolppaa. Siinähän sattuu...

Jonas Jonassonin kirjoja lukiessani en ole kyennyt olemaan nauramatta. Jotain niin herkullista on hänen satavuotiaassa ukonkäppänässään; Allan Karlsonissa. Jos joku, niin Allan on hyväntahtoinen hölmö. Jopa siinä mitassa, että taitaa lopulta olla melkoisen viisas. Olisiko kirjan sanoma juuri siinä, että liika viisaus on typeryyttä ja äärimmäinen yksinkertaisuus viisautta. Hakematta tätä kirjaa lukiessa tuli mieleen Tom Hanksin läpimurtoelokuva "Forest Gump"

Itseasiassa en pysty palauttamaan mieleeni kirjaa, jonka lukemisesta olisin yhtä paljon nauttinut, kuin Jonas Jonassonin kirjasta "Satavuotias, joka karkasi ikkunasta ja katosi." Olen lukenut mielenkiintoisempiakin kirjoja ja jännitystähän tässä ei oikeasti ole nimeksikään. Mutta tätä kirjaa luin typerä hymy huulillani loppuun asti. Se on poikkeuksellista tämmöiselle jäärälle. Lämpimästi suosittelen!