Jonas Konstig: Vaaran Vuodet

Jonas Konstigin mukaan on keski-iän seurausta, että historia alkaa kiinnostaa. Tuon ajatuksen allekirjoitan mielelläni. Kuitenkin Suomen historiassa on jakso, josta on kirjoitettu yllättävän vähän. Vaaran Vuodet; sen lisäksi, että on Jonas Konstigin uusi historiallinen dekkari, on ajanjakso maailmansotien jälkeen. Tuolloin Suomessa ylintä käskyvaltaa piti valvontakomissio. Teoriassa toki liittoutuneiden toimesta, mutta käytännössä Neuvostoliitto. Itä Euroopan maat kaatuivat yksi toisensa jälkeen Neuvostoliiton syliin ja myös Suomessa kommunistinen vallankumous oli ehkäpä jopa todennäköinen, tai ainakin mahdollinen kehityskulku.

Konstig on onnistunut kuvaamaan tuon ajan henkeä ja jakautuneisuutta erinomaisesti ihmiskohtaloiden kautta. Veljesten; Hugo ja Arne kohtalot ovat kulkeneet eri reittejä. Hugo on ollut kommunistina vangittuna ja nyt työläistaustaisena päässyt Valpon etsiväksi ilman koulutusta, tai soveltuvaa työkokemusta. Arne puolestaan sodassa kaukopartiomiehenä ja nyt telakalla insinöörinä. Oman mausteensa tuo Arnen Englantilainen vaimo. Kukin henkilöistä taustansa mukaisesti haluaa auttaa Suomea vaikeana aikana. Käsitykset Suomen parhaasta kuitenkin poikkeavat toisistaan. Kuplien välillä ei ollut rakentavaa keskustelua tuolloin sen enempää, kuin nykyäänkään. Yhteinen vihollinen yhdisti kansan sotavuosina. Lopulta yhteys löytyi myös veljien välillä. Siihenkin tarvittiin yhteinen vihollinen. 

Kirja perustuu ainakin kehyskertomukseltaan tosiasioihin ja niinpä sitä lukee mielenkiinnolla ajankuvauksena, mutta kirja on myös erinomainen dekkari, eikä siitä romantiikkaakaan puutu. Omasta mielestäni kaikkea on juuri sopivassa suhteessa. Tätä kirjaa suosittelen mielelläni.