Kaikki muuttuu

04.12.2022

Lähtiessään Liisa sammutti valot keittiöstä. Ulkona oli pimeää. Ensilumi oli tullut ja mennyt viikko sitten. Nyt uutta odotettiin tulevaksi ylihuomenna. Keittiössä oli kylmä. Takassa ei ollut tänään poltettu puita. Oli ollut muuta tekemistä. Keittiön kello tikitti. Lasse istui penkillä. Kädet vierekkäin pöydän päällä. Kämmenet alaspäin. Pimeässä kultasormus vasemman käden nimettömässä ei näkynyt, mutta tuntui. Nyt enemmän, kun vuosiin. Ikkunasta kylmyys hohkasi sisään. Liisan auton perävalot kääntyivät pihatien päästä vasemmalle.

Muutama vuosi sitten Liisan auto kääntyi vasemmalta pihatielle. Tie oli A ja ruohottunut. Puskat tien molemmin puolin kurkottivat tielle. Lasse oli ovella vastassa. Saunan jälkeen syötiin peuranfilettä sienikastikkeella. Takassa tuli räiskyi ja lämmitti. Liisa oli vuoroin varautunut ja villi. Illalla Liisan auto jäi pihaan.

Nyt auto oli lähtenyt ja valot sammutettu. Pöydällä Lassen käsien välissä oli sormus. Liian pieni hänen pikkusormeensa. Niin oli Liisan Micrakin näyttänyt liian pieneltä ollakseen auto. Ei tullut kokeilluksi, mahtuisiko Amarokin lavalle. Ehkä ei kuitenkaan. Liisa mahtui hyvin Lassen syliin. Oli mahtunut. Nyt pihatie oli hoidettu. Micran perävalot liukuivat tasaisesti pois.

Pedersören vanhassa kappelissa hartaushetki oli lopuillaan. Laura vielä piti puhettaan: Jumalan äiti rukoilee puolestamme. Hän tuntee sairautemme ja kipumme. Hän tuntee synnytyksen tuskan ja riemun. Hän tuntee pettymyksen ja menetyksen. Hän yksin ymmärtää meitä. Hän tietää vastaukset kysymyksiimme ja vastaa meille omalla ajallaan. Hän tuntee rajamme eikä vaadi meiltä sen yli. Hän polkee sortajamme jalkoihinsa. ja poikansa vierellä tuomitsee ne, jotka täällä meitä tuomitsevat.

Matkapuhelin värähti Lauran taskussa. Onneksi äänettömästi. Tunnelma kirkossa oli hauras. Se olisi hajonnut soittoääneen. Hän painoi päänsä rukoukseen ja koko seurakunta painoi päänsä hänen kanssaan. Jumalan äiti; kuule rukouksemme ja rukoile puolestamme. Kuule sydäntemme hiljaiset huokaukset, kun me käännymme nöyrinä puoleesi. Anna rakkautesi lämmön laskeutua keskuuteemme ja hoivata haavojamme, niin kuin hoivaat taivaan kuningasta sylissäsi. Anna meille voimasi ja kärsivällisyytesi niin että...

Matkapuhelin värähti uudelleen. Hän päätti nopeasti yhteisen rukouksen, kun ajatus meinasi harhaantua ja seurakunta nousi laulamaan kiitosvirttä. Minun sieluni ylistää Herran suuruutta, minun henkeni riemuitsee Jumalasta..." Laura istui hänelle varattuun tuoliin penkkirivistöjen edessä. Salaa hän veti matkapuhelimen esiin kaavun alla olevien farkkujen taskusta. Soittaja oli ollut Liisa. Hän tunsi väreilyä vatsanpohjassa; Liisa olisi tulossa. Liisa oli jättänyt viestin vastaajaan, mutta nyt sitä ei voinut kuunnella. Huomenna aamulla hän heräisi Liisan sylistä. Laura hymyili.

Pikkuveli syntyi suolaisen veden äärellä. Siellä oli viileää ja paarmat eivät tulleet veden alle. Suolaista vettä ei voinut juoda. Juomavettä piti hakea valopuron takaa. Valopuron yli piti mennä, kun se oli pimeä. Valopurossa kiisi valojuovia. Ne olivat nopeita, mutta niin olen minäkin. Nopeampi, kuin äiti tai pikkuveli. Suolaisen veden äärellä kasvoi korkeaa heinää. Se maistui suolaiselle. Siitä tuli jano, mutta suolaista vettä ei voinut juoda. Päivällä ei saanut mennä valopuron yli juomaan.

Äiti potkaisi, kun koitin hakea maitoa. Pikkuveljeä äiti ei potkaise. Kun tulin takaisin äidin tuoksuun sekoittui kitkeränä sonnin tuoksu. Sonni oli äidin selässä. Sillä oli isot sarvet. Pikkuveli oli piilossa korkean heinän seassa suolaisen veden rannalla. Suolaisessa vedessä oli nyt kansi. Lähdin valopurolle. Se ei ollut pimeä, mutta minä olen nopea. Yhtä nopea, kun valojuovat. Melkein. Valojuova sai minut kiinni ja puski tieltä. Kun heräsin, tunsin äidin tuoksun metsässä. Siihen sekoittui savun tuoksu. Valojuova oli tulessa. Sitä täytyy paeta, mutta en pysty. Äiti lähti pikkuveljen kanssa takaisin suolaisen veden äärelle. Vilkkuva valojuova pysähtyi viereeni. Siitä nousi kaksijalkainen ja asteli luokseni. Sattuu.

Lasse nousee ja käy laittamassa saunan lämpiämään. Mökillä olisi puusauna. Täällä sentään takka. Takassa kuusihalot sinkoavat kipinöitä lasin takana. Hän istuu tulen äärellä ja katselee liekkien leikkiä. Enää ei ole kylmä. Adagio soi hiljaa kaiuttimissa. Konjakki puraisee suussa ja lämmittää vatsaa. Pimeän keittiön pöydällä lojuu yksinäinen sormus. Lasse hymyilee.