Kiitos Ei

Esko istuu sängynlaidalla. Sänkyä on korotettu jalkoihin kiinnitetyillä korokepaloilla. Lasse on ne asentanut, että Eskon olisi helpompi nousta sängystä. Sänky on siististi pedattu, mutta päiväpeite painuu rypyille. Ikkunan takana lumihiutaleet leijailevat hiljaa valkoiseen maahan. Keittiön kellon raksutus rikkoo hiljaisuutta.

Onkohan Selma keittämässä kahvia? Vai menikö se vessaan? Ehkä voisin itse keittää kahvit ja yllättää Selman. Kahvinkeitin on keittiössä pesualtaan vierissä. Kahvi löytyy kaapista sen yläpuolelta. Keittiö on alakerrassa, mutta missä on portaat? Eikö portaiden pitänyt lähteä tasanteelta vessaa vastapäätä, mutta nyt siinä on seinä.

Esko yrittää palata makuuhuoneeseen, mutta nyt sekin on siirtynyt. Miten joku on voinut siirtää makuuhuoneen ja portaat? Minne minut on taas viety kodistani? Hän istuu puusohvalle ja katselee ympärilleen. Edessä on leivinuuni. Eikö sekin ollut ennen isompi ja alakerrassa? Hän nousee, ja kokeilee uunin kylkeä. Se on lämmin. Selma on varmaan lämmittänyt sen ennen, kun meni vessaan. Selma aina herää ensin ja keittää kahvit. Mutta nyt ei tunnu kahvin tuoksua. Silmiä kirvelee.

Keittiö löytyy, kuin löytyykin viereisestä huoneesta ja kahvinpurut keittimen yläpuolisesta kaapista. Esko laittaa kahvin tippumaan, ja istuu pöydän ääreen odottamaan. Ikkunan takana on tyhjä lintulauta. Selma aina huolehtii lintulaudasta. Miksi se on nyt tyhjä. Pitää sanoa Selmalle, kun se tulee vessasta. Vai onkohan se vielä nukkumassa. Esko palaa makuuhuoneeseen katsomaan, mutta sänky on tyhjä. Hän oikaisee rypistyneen päiväpeitteen. Miten Selma on sen noin jättänyt.

Selma aina herää ensin, ja laittaa kahvin tippumaan. Kahvin tuoksuun on mukava herätä. Ilman kahvia ei päivä lähde käyntiin. Sänky vaan pitää pedata ensin ja sitten kahville. Keittiö on alakerrassa, mutta portaita ei taas meinaa löytyä. Joku on ne piilottanut oven taakse ja laittanut vielä oven lukkoon. Onneksi avain on lukossa. Onpa täällä kylmää ja pimeää. Pitää laittaa tuli leivinuuniin, mutta missä se nyt taas on?

Minna oli myöhässä kierroksellaan. Aikaa yhtä asiakasta kohden on 15min ja se ei koskaan riitä. Ei myöskään siirtymään varattu aika. Ja kun monella asiakkaalla ei juuri läheisiä ollut, niin hänelle lankesi sekin rooli. Eipä silti. Usein tuo oli rooleista paras. Kunpa vaan olisi enemmän aikaa. Asiakkaat ja heidän kohtalonsa olivat kovin erilaisia. Joillain pää toimi hienosti, mutta kroppa oli lopettanut. Seuraavalla asiakkaalla; Eskolla oli toisin päin. Minna ei pystynyt päättämään, kumpi olisi parempi vaihtoehto.

Eskon talo oli mäen päällä. Nykyään pihatie oli yleensä auraamatta ja auto kannatti jättää tien varteen. Ovet oli aina lukossa ja ovikelloa oli turha soittaa. Joskus oli käynyt niinkin, että edelliseltä kierrokselta ei oltu ehditty ajoissa takaisin tuomaan avainta. Sen jälkeen Lasse oli laittanut avaimelle lokeron autotallin ovenpieleen. Nyt Minnalla oli kuitenkin avain mukana.

Jo kuistilla hän haistoi savun ja eteisessä alkoi silmiä kirvellä. Keittiössä hän astui johonkin märkään, mutta se sai nyt odottaa. Hän meni avaamaan leivinuunin pellit ja sitten ikkunat. Uuni oli täynnä puoliksi hiiltyneitä puita. Ei ollut ensimmäinen kerta, kun Esko yritti lämmittää leivinuunia, mutta unohti avata pellin. Lassen kanssa he olivat kantaneet puut sisältä ulkovarastoon, mutta ilmeisesti Esko oli ne hakenut sieltä takaisin. Keittiössä oli kahvit valuneet lattialle, kun kahvipannu oli jäänyt tiskialtaaseen. Sekään ei ollut ensimmäinen kerta. Eskoa itseään ei näkynyt missään.

Vuosi sitten hän oli tullut savuiseen taloon. Omistaja löytyi sängystä. Mies näytti nukkuvan, mutta hengitys oli pysähtynyt jo kauan sitten. Esko ei ollut sängyssä. Jo ennen Selman kuolemaa oli taloon rakennettu lisäsiipi, jonne aiemmin yläkerrassa ollut makuuhuone oli siirretty. Usein Esko löytyi yläkerran vanhasta makuuhuoneesta, mutta nyt sekin oli tyhjä. Ulkona uudessa lumessa ei näkynyt muita jalanjälkiä, kuin hänen omansa.

Lasse kävi hakemassa kahvia työpaikan keittiöstä. Kahvin piti olla kahvia. Ei mitään automaatti korviketta. Ja kahvin piti olla kuumaa. Monessa asiassa Lasse oli joustava, mutta kahvin suhteen hän piti päänsä; Mokkamasterista ei luovuttaisi ennen, kun hän jää eläkkeelle. Sen jälkeen saisivat hankkia semmoisen automaatin, kun halusivat. Viikoittainen myyntipalaveri oli alkamassa, kun puhelin soi hänen taskussaan. Hän pyysi anteeksi, ja katsoi soittajan. Se oli kotihoidon Minna. Hän meni viereiseen huoneeseen vastaamaan.

Minnan ääni oli hätääntynyt: Eskoa ei löydy mistään. Ja täällä on talo täynnä savua. Voitko tulla katsomaan? Minun on kohta lähdettävä seuraavan asiakkaan luo. Lasse lupasi lähteä saman tien. Matkaa ei ollut, kuin kymmenisen kilometriä, ja Minna lupaisi odottaa. Lasse kävi ilmoittamassa muille, ja kiirehti autolle. Hän pysäköi Minnan auton perään. Minna oli ovella vastassa.

Minna oli tavattoman ylipainoinen, herttainen ja ystävällinen tyttö. Tuskin kolmeakymmentä täyttänyt. Monet kerrat Lasse oli kiittänyt Minnaa siitä lämmöstä ja hellyydestä, jolla hän Eskosta huolehti. Tuntui siltä, että Minna oli löytänyt kutsumusammatin.

Esko löytyi lopulta kellarista. Hän istui alasti pimeässä vanhan perunalaatikon päällä. Minna ja Lasse puoliksi kantoivat hänet ylös ja veivät lämpimään suihkuun; pukivat lämpimät vaatteet ylle ja peittelivät vuoteeseen. Minnan oli lähdettävä seuraavan asiakkaan luo.

Parin tunnin kuluttua Esko heräsi ja Lasse keitti kahvit. Yhdessä he istuivat keittiön pöydän ääreen. Mitäs sinä täällä teet Esko kysyi. Tulin katsomaan, että täällä on kaikki kunnossa, kun Minna pyysi. Miksei olisi? Kai minä nyt osaan pitää huolen itsestäni. Olit kuulemma ollut kellarissa. Ärh. Älä nyt hullujasi puhu. Minä missään kellarissa ole ollut. Ja jos vaikka olisin ollutkin, niin kai se on minun asiani missä olen. No niin kait, mutta kun olit alasti kylmässä. Ärh. Taitaa sinun olla parempi mennä muualle täältä. Tämä on minun taloni. Ei sinulla ole tänne mitään asiaa.

Lasse huokaisi ja lähti takaisin töihin. Yöllä pitäisi taas käydä katsomassa, että Esko on löytänyt vuoteeseen.

Ilari Silvola

17.01.2023