Kuhnurikehät ja lisätilaa kakkoselle

18.07.2020

Kun nyt ykköselle oli lisätilaa annettu, niin aattelin, että myös kakkoselle sitä olisi hyvä antaa. Niinpä kun oli kaunis keli, niin päätin avata pesät ja käydä ne läpi. Edellisestä käynnistä nyt ei ihan viikkoakaan ollut aikaa kulunut, mutta sallittakoon tuommoinen yli-innokkuus aloittelijalle.

Aloitin kakkosesta: ei pesä vieläkään mitenkään tolkuttoman täynnä ollut, mutta selkeästi kuitenkin reunakakuillakin oli elämää. Ihan hyvin olivat rakentaneet ja ruokaa: siitepölyä ja hunajaa oli kerättynä. Peittosikiöitä oli ehkä enemmän, kun viimeksi ja myös avosikiöitä löytyi ihan hyvin. En edes yrittänyt munia löytää, kun niitä ei minun silmilläni nähdä... Emon löysin, mikä sinänsä oli helpotus. Olin viimeksi hiukan varomattomasti laittanut sen kennon paikoilleen, mistä olin emon löytänyt, ja pelkäsin sitä vahingoittaneeni. Nostin pari sikiökakkua ja yhden ruokakakun uuteen osastoon, ja laitoin kuhnurikehän sikiöalan reunalle, sikäli kun nyt osasin sen katsoa.

Sitten ykköselle. Sinne olin lisälaatikon nostanut jo viimekäynnillä. Lisälaatikkoon oli jo munittukin ja hyvin oli rakennettu kennostoa pohjukkeille. Laatikoiden välille oli tehty villirakennetta, jonka poistin ja otin talteen. Alaosastolta löytyi oikeasta reunasta emokennokuppi, jonka poistin. Emo löytyi aivan toisesta laidasta, mitä hiukan taas oudoksuin. Siellähän se viimeksikin oli ollut. Kuitenkin toisellakin laidalla oli sikiöitä, joten kait se oli sattumaa. Tosiaan sekä avo, että peittosikiöitä löytyi ja lisättyihin kehiin oli rakennettu kennostoa ihan hyvin. Lisäsin myös tänne alalaatikkoon kuhnurikehän.

Tällä kertaa tuntuivat mehiläiset kiukkuisemmilta, kun viimeksi, tai ehkä niitä oli vaan enemmän. Laitoin vielä muoviset numerot kattorakenteiden etureunaan, ja kokeilin itsetekemäni talveutusekhän sopivuutta, ja sitten pesät kiinni. Mahtaisinkohan nyt jaksaa viikon odottaa ennen seuraavaa käyntiä...