Preston - Child: Kaksi Hautaa

Muistelen lukeneeni, että Mika Waltari Johannes Angelosta kirjoittaessaan kirjoitettuaan 500 sivua laittoi kaiken kirjoittansa sivuun, ja jatkoi siitä mihin oli jäänyt. Sivuun jäänyt osuus julkaistiin postuumisti, ja näin syntyi Nuori Johannes. Tarina tuli mieleeni lukiessani kirjailijakaksikon Douglas Preston ja Lincoln Child teosta Kaksi Hautaa.

Olen pyrkinyt lukemaan sekä Prestonin, että Childin tuotannosta suunnilleen kaiken, mitä olen käsiini saanut. Enkä ole juuri joutunut pettymään. Nyt petyin. Kirjan alkupuoli oli kertakaikkiaan jähmeä. Tarinan kulku oli kuin vanha savuttava mersu ylämäessä; junnasi tuskastuttavan hitaasti eteenpäin. Ehkäpä tällekkin tarinalle olisi tehnyt hyvää, jos kirjailijat olisivat jättäneet ensimmäiset parisataa sivua kirjasta pois. Kun tapahtumat sitten alun jähmeyden jälkeen lähtivät vyörymään, muuttui tarina valitettavan ennalta-arvattavaksi. 

Kaikenkaikkiaan tästä kirjasta tuli hutiloiden kirjoitettu vaikutelma. Niin ei ole käynyt kertaakaan aiemmin kummankaan kirjailijan teosten, eikä vallankaan heidän yhdessä kirjoittamansa Pendergast sarjan kanssa. Tämäkin kirja tuli loppuun luettua, mutta en tätä kyllä pysty suosittelemaan.