...tuli luettua...

Jarkko Sipilä lienee yksi kaikkein luotettavimpia suomalaisia dekkarikirjailijoita. Tarttuessani hänen kirjoittamaansa kirjaan, tiedän suurella varmuudella mitä saan. Ehkäpä tämän voi katsoa ammattitaidon mukanaan tuomaksi varmuudeksi: Sipilä tietää, mistä kirjoittaa. Onhan hän tehnyt komean uran myös rikostoimittajana, eli realistista materiaalia...

Olen noudattanut tässä blogissani sellaista periaatetta, että jos minulla ei ole kirjasta hyvää sanottavaa, niin en sano mitään. Keplerin uuden Joona Linna dekkarin "Peilimies" kohdalla poikkean tästä periaatteestani. Keplerin nimellä kirjoittava pariskunta on saavuttanut sellaisen aseman, että heiltä mielestäni on lupa odottaa laatua.

Maritta Hirvosen esikoisteos "Komediantit" on monella tapaa poikkeuksellinen kirja minun kädessäni. Jo pelkästään sen vuoksi, että aivan liian vähän tulee luettua naisten kirjoittamia kirjoja, mutta myös aihepiirinsä ja tyylinsä osalta. Niinpä suurella uteliaisuudella tähän kirjaan lähdin tutustumaan, kun sen käteeni sain.

Rakennus 31 on Cristian Rönnbackan kolmas osa Antti Hautalehdosta kertovassa dekkarisarjassa ja samalla kolmas teos Rönbackan tuotannosta, jonka olen lukenut. Jo tässä vaiheessa on hänen tapansa kirjoittaa ja kuljettaa juonta tullut varsin tutuksi. Jopa siinä määrin, että siihen voisi toivoa pientä yllätyksellisyyttä.

Tieteen popularisointi on hankala laji. Ei ole helppo kertoa monimutkaisista asioista yleistajuisesti ilman, että alkuperäinen totuus vääristyy. Totuus kun harvoin on yksinkertainen ja tuskin koskaan yleispätevä. Hyviä esimerkkejä tästä ovat painovoima, suhteellisuusteoria ja kvanttimekaniikka. Kaikki kuvaavat todellisuutta erinomaisen hyvin, mutta...

Nukkuminen on ollut minulle tavalla tai toisella ongelmallista niin pitkään, kun kykenen muistamaan. Nuorena ja varmaan jo lapsena minulla oli suuria vaikeuksia nukahtaa. Nyt vanhempana tuo ongelma ei juurikaan ole poistunut, mutta sen rinnalle on tullut vaikeus pysyä unessa. Minulle nukkuminen ei koskaan ole ollut itsestäänselvyys. Ei myöskään sen...

Jonas Konstigin mukaan on keski-iän seurausta, että historia alkaa kiinnostaa. Tuon ajatuksen allekirjoitan mielelläni. Kuitenkin Suomen historiassa on jakso, josta on kirjoitettu yllättävän vähän. Vaaran Vuodet; sen lisäksi, että on Jonas Konstigin uusi historiallinen dekkari, on ajanjakso maailmansotien jälkeen. Tuolloin Suomessa ylintä...

A. M. Frostin (tai Anne ja Matti Hakkaraisen) "Näkymätön kuolema" avaa Marsalkka Mannerheimin pojaksi huhutusta Peder Jangista kertovan sotadekkari sarjan. Tai oikeastaan kirjan alkaessa sota ei vielä ole syttynyt, mutta kohta jo päästään rintamalle.

Suhteessani kirjallisuuteen taitaa olla jotain perustavanlaatuisesti pielessä. Juuri koskaan en tule lukemastani hyvälle tuulelle. Kaikkein vähiten lukiessani humoristista kirjaa tai katsellessani komediaa, jossa nauretaan jonkun kommelluksille. Minua ei naurata nähdä jonkun kaatuvan tai juoksevan päin puhelintolppaa. Siinähän sattuu...

Päätin taas kuunnella välipalana jonkun itselleni tuntemattoman kirjailijan dekkarin. Päädyin Matti Laineen kirjaan "Pudotus." Alkuasetelma sinänsä oli ihan lupaava, joskin antoi jo viitteitä klisheisyydestä, jota tarinan edetessä riitti ihan kylliksi.